[31] Krohn, Kalevalan runojen historia, s. 178. Voisi tähän lisätä, että vanha intialainen »Bhavishja Puraana» kertoo muinaisesta auringolle pyhitetystä temppelistä, jonka rakentaja on Saamba.
[32] Lönnrotin ensimmäisessä kirjaanpanossa on kohta, joka selvästi osoittaa, että Sampo on jotakin salaperäistä ja taivaallista ja läheistä sukua ilmarisvoimille sinään. Kun Pohjolan emäntä kysyy Ilmariselta osaako hän takoa Sammon, tämä vastaan: »Saatanpa takoa sammun, kirjakannen kirjutella… Äsken sampua taonki, kirjokantta kirjottelin, kun ma taivosta takoilin, ilman kantta kalkuttelin.» Kts. Kalevalan esityöt, I. Väinämöinen, s.s. 451—458.
[33] Yhdessä aspektissaan Iso Tammi (Kalevalan 2. runo) kuvaa samaa kuin Sampo: ilmoitettua alkuperäistä viisautta ja lukuisia siitä johtuneita uskontoja ja filosofisia järjestelmiä. Näitä eri järjestelmiä on niin monta, että ne peittävät auringon ja kuun etsijältä: missä on totuus?, hän alakuloisena kysyy. Vasta kun edellä tulensynnystä puhuttaessa mainittu »pieni mies» (rakkauden intuitio ihmisen sydämessä) ilmestyy merestä ja hakkaa maahan ison tammen, näkyy totuuden aurinko.
[34] Näistä asioista tulee myöhemmin puhe III:ssa osassa.
[35] Kts. lukua »Lemminkäisvoimat».
[36] Matti Waronen, Vainajainpalvelus muinaisilla suomalaisilla. H:gissä 1895. S. 16.
[37] S. 59.
[38] Suomeksi voi näistä asioista tarkemmin lukea teosofisista teoksista, joista mainittakoon C.W. Leadbeaterin »Kuolemanjälkeinen elämä», tämän kirjan tekijän »Mitä on kuolema?», Annie Besantin »Aikain viisaus», H.P. Blavatskyn »Teosofian avain».
[39] Teosofisessa kirjallisuudessa puhutaan »akaashisista arkistoista eli aikakirjoista.»
[40] Suomalaisten runojen uskonto, s. 12.