Sitten kutsui luutnantti hänet luokseen ja kyräili häntä vihaisesti.
— Sotamies Kemppi, mitä te olette pelannut minun matkalaukkuni kanssa?
— En mitään, herra luutnantti. Kannoin sen vain tänne.
— Te olette suuri lurjus ja hunsvotti, mutta kyllä minä otan teistä selvän ja opetan.
Ei siitä kuitenkaan sen selvempää tullut. Luutnantti epäili lähettiään vahvasti koirankujeista, vaikkei ollut asiasta varma. Mutta siitä lähtien hän koko sotaharjoituksen ajan kohteli sotamiestä entistä vihaisemmin ja järjesti hänelle kaikkia mahdollisia komennuksia ja palveluksia. Sotamies Kemppi kärsi kuitenkin kaikki ilolla nähdessään luutnantin ylen kiusaantuneena vääntävän ja kyhnivän ruumistaan, vaikka hän olikin muuttanut paitansa ja alushousunsa useamman kerran.
— No, sanoi korpraali Räty kuormaltaan, adjutantti järjestää sinulle liikettä, mutta eihän se ole kumma jos upseeri sotamiehelle. Etkö sinäkin saanut järjestetyksi upseerille hieman hienoa liikettä?
Manööverien loputtua sai sotamieslähetti Kemppi komennuksen takaisin komppaniaan ja seitsemän vuorokautta yksinkertaista arestia jatkuvasta epäsotilaallisesta käyttäytymisestä.
Mutta hän muistelee aina ilolla manööveriretkeään, jolla hän mielestään oli erinomaisesti kunnostautunut. Kaapin reunalla istuen, koputellen kantapäillään sen ovea, kertoo hän alokkaille aina iltaisin peloittavia juttuja sotaretkestään, jolla hän oli rykmentin adjutantin lähettinä ja kilpaili tämän kanssa siitä, kumpi toistaan tehokkaammin rankaisisi.
KERTOMUS JÄNIS-VAINAJASTA
Nyt tulkoon mainituksi jäniksen tarina, isänmaan nuoren poikajäniksen, jolle armeijan liikkeet tuottivat väkivaltaisen lopun, ja hänen vaelluksensa vainajana tasavallan sotaväen hoivissa.