Huomattuaan jäniksen tulevan hyljätyksi sairasvaunuista korjasi korpraali Räty sen jälleen talteen. Sitten hän parin ajomiehen kanssa kävi miettimään, mihin vainaja nyt olisi sijoitettava, jotta se herättäisi ansionsa mukaista huomiota. Lopuksi se kätkettiin jonkun pikkupäällikön tornisteriin, kolminatsaisen kapitulantin, jota vastaan sotamiehet kantoivat loppumatonta vihan kaimaa, ja joka heidän keskuudessaan kantoi nimeä Hautuumaan Päivystäjä. Mistä lieneekin tämä nimi ollut alkuisin, mutta korpraali Rädyn ja ajomiesten mielestä sen omistaja oli erikoisen sovelias huolehtimaan kuolleista.
Ja nyt tapahtui sotaretken ja marssin jatkuessa, että pikkupäälliköittenkin oli nostettava pakkaus hartioilleen, lieneekö syynä ollut sitten se, että päällikkö oli jostakin närkästynyt heihin tai muut seikat. Niinpä Hautuumaan Päivystäjä kantoi jänistä kiireisessä, hiostavassa marssissa penikulman tai toistakin.
Tuli levähdysaika ja aliupseeri löysi ruskeatakkisen vilpittömän vainajan laukustaan. Tämä löytö herätti teeskentelemättömän, äänekkään riemun kiiriskelemään majoitusleirin laidasta toiseen. Sotamiesten mielestä oli ylivoittoisen koomillista, että Hautuumaan Päivystäjä oli kantanut ruumista selässään kilometrikaupalla. He nauttivat aivan sydämensä pohjasta, hohottivat ja keksivät moninaisia huutoja, joita äänekkäästi toisteltiin.
Sitten avuliaat kädet korjasivat vainajan vielä kuormastoon, missä se seurasi mukana, kupeessaan komeasti tekstattu lappu:
— Sotasaalista! Ruumiita ja tuoretta lihaa.
Jonakin päivänä joukko-osaston muonittajakersantti sen sieltä löysi ja kysyi tiukasti, että mikä se oli. Korpraali Räty nuuhkaisi ja arvellen esimiehen itsensäkin näkevän mikä se oli, selitti vain:
— Herra kersantti, hän jo haisee…
Niin tuli ruskeatakkinen, vilpitön vainaja, kersantin kirousten saattamana, viskatuksi tiepuoleen.
Se oli tarina jäniksestä, joka vielä vainajana vaelsi kauas lapsuutensa ja lyhyen elämänsä pensaikosta.
Mutta muistot siitä elävät vieläkin. Siitä johtuu, että eräällä tasavallan aliupseerilla on paitsi Hautuumaan Päivystäjää toinenkin hokunimi »Jäniksen» tai — »Ruumiin kantaja». Ja vielä nämäkin päivinä voi kuulua sotamiesjoukosta hiljaisia kysymyksiä: — Eikö jänistä? — kun Hautuumaan Päivystäjä on luetellut mitä kaikkia painavia esineitä pakkaukseen on pantava. Tai jos tämä aliupseeri marssittaa tai teettää ryömintähyökkäystä läpi pensaikon poikain mielestä liialla kiireellä, voi kuulua murisevia huomautuksia: — Ei nyt olla jäniksen ajossa.