Johan (aivan lähellä Klaaraa, kuiskaten.) Niin, kello on jo paljon.
Klara (hämillään.) Sinä varmaan olet uninen?
Johan. Näytänkö sinusta siltä?
Klara (entiseen tapaansa.) Nostapas minua, sinä (ojentaa kätensä Johania vastaan.) Tahdon nähdä asuntoamme.
Johan (Nousee, nostaa vaimoaan.) Taidat itse olla väsynyt… sinussa on koko nostaminen.
Klara (ojentuen suoraksi.) Olen vaan hiukan uuvuksissa.
(Ottaa miestään käsivarresta.)
Johan. Avaammeko matkalaukkumme tänä iltana?
Klara. Emme, jätetään se huomiseen. Tänään katselemme vaan asuntoamme, — katselemme millaisessa ympäristössä tulemme elelemään (kävelevät ympäri.) Tämä on arkihuoneemme siis?
Johan. Niin, ja samalla vastaanottohuone. Avoinna kaikille tuulille ja talon ystäville.