Johan (avaa oven oikealla perällä.) Tässä on minun huoneeni — kaikessa yksinkertaisuudessa. Ovi ruokasaliin ja oma uloskäytävä.
Klara (päättävästi.) Siitä minä en pidä.
Johan. Huoneestako?
Klara. Ei, vaan omasta sisäänkäytävästä. Se ei sovi aviomiehelle.
Johan. Eikö näinkään mallikelpoiselle aviomiehelle.
Klara. Mitä vielä!… Ei, sen oven minä suljen. Sinä voit kyllä kulkea yhteisestä käytävästä.
Johan. Minusta ei se ole yhtä mukavaa — vierastenkaan vuoksi.
Klara. Ah — selitämme heille, että ovi on sulettu kylmän tähden. Aviomiehethän aina sairastavat jäsenkolotusta. Niin — mennään sitte tänne vasemmalle, ystäväni.
Johan (vie hänet peräovelle vasemmalla.) Ensin pikku suukkonen! (Suutelee.) Ja nyt aukasemme oven rouvan huoneesen.
Klara. Voi, miten ihastuttavan herttaista.