Palvelija. Niin sitä, että vanha rouva sanoi, että nuoren rouvan ei pitäisi mennä nukkumaan ennenkuin on juonut kupin teetä, sillä siihen on rouva aina kodissaan tottunut. Ja juuri kun jo seisoin riisuutumassa, muistin että olin sen aivan unohtanut ja että rouva oli varoittanut ett'en suinkaan unohtaisi mitään hänen neuvojaan, ja senvuoksi hyppäsin tänne kysymään eikö rouvasta kuitenkin olisi parasta juoda kuppi teetä.
Klara (entisellä tavallaan.) Mutta enkö sanonut teille, ett'en huoli teetä?
Palvelija. Kyllä, mutta minä ajattelin —
Klara (suuttuneena.) Teidän ei tarvitse ensinkään ajatella.
Johan (hiljaa vaimolleen.) Sinä kiihoitut Klara! (palvelijalle, ystävällisesti mutta päättävästi.) Nyt olette varmaan käsittäneet, ett'emme tahdo teitä vaivata teen laittamisella. Ei rouva enkä minäkään tarvitse mitään. Kiitämme teitä huolenpidostanne, ja pyydämme teitä vaan tekemään meille sen palveluksen, että käytte nukkumaan.
Palvelija. Kyllä, jos herra ja rouva vaan ei mitään tahdo…
Klara (lyhyesti.) Me tahdomme että te nyt menette.
Palvelija. Rouvasta siis ehkä on turhaa antaa veden enää kauempaa kiehua…?
Klara (Johanille.) Kuuletko se kiehuu yhä?
Johan (palvelijalle.) Voitte aivan ilman omantunnon vaivoja ottaa sen pois kiehumasta.