Klara. Luuletko että se oli oikeen?
Johan. Mikä sitte?
Klara. Kieltäytyä teetä juomasta. Mitähän hän mahtaa ajatella?
Johan. Mitäkö hän ajattelee! Että me mieluummin tahdomme viettää rauhassa ensimäisen iltamme uudessa kodissamme, jota sinä et vielä edes kunnolleen ole nähnytkään.
Klara (Tarkastaa ympäri.) Niin, voi sinua kuitenkin, miten juhlallista täällä onkin. Hänhän täällä kaikki on järjestänyt. Mahtaa varmaan olla aika taitava palvelija.
Johan. Varmaan, sillä äitisihän hänet on valinnut ja sehän on juuri hänen erikoisalansa.
Klara. Mitä sinä, oma ystäväni, oikeen tarkoitat? Oletko vihoissasi?
Johan. Äitillesikö — eihän toki, ei semmoinen juolahtaisi mieleenikään!
Klara. Sen saisitkin jättää tekemättä, taikka juoksen minä tieheni hetipaikalla.
Johan (tarttuu häneen.) Ei… En tunne ainoatakaan niin oivallista vaimoa kuin sinun äitisi on.