Palvelija. Rouvan äiti.
Johan. Mitä hiidessä te siitä välitätte mitä hän sanoi!
Klara (ankarasti miehelleen.) Johan — et ajattele mitä sanot (palvelijalle ystävällisesti.) Vai käski äitini teidän toimittamaan meille teetä. Teette vallan oikeen, kun pidätte mielessänne, mitä äitini on teille sanonut. Kaunista kuulla, että olette noin tunnollinen velvollisuuksienne täyttämisessä. Mutta emme kumpikaan, ei mieheni enkä minä halua nyt juoda teetä ja kellokin on jo niin paljon että voitte kiirehtiä vaan nukkumaan.
Johan. Niin, ja jos te sitte voisitte olla ystävällinen —
Klara (kuiskaten miehelleen). Etkö jättäisi minun tehtäväkseni antaa palvelijalle määräyksiä. Saatte siis vaan mennä rauhassa; mutta tahdon sanoa, että panen suuren arvon siihen että tarkoin noudatatte niitä ohjeita joita äitini on teille antanut.
Palvelija. Kiitoksia vaan, hyvä rouva. Mutta minä olen hyvin herkkäuninen, niin että jos jotakin tarvitsette, niin — —
Klara. Emme tarvitse, menkää vaan rauhassa nukkumaan. Emme niin mitään.
Palvelija. Pyydän vaan siis anteeksi ja toivotan rouvalle ja herralle hyvää yötä.
Klara (ystävällisesti,) Hyvää yötä.
Johan (kärttyisesti.) Hyvää yötä.