Klara. Et, sinä olet sangen rakastettava.
(Hetkisen, vaitiolo.)
Johan. Miten suloista onkaan istua näin — kun koko talossa valitsee täydellinen hiljaisuus, eikä kenkään häiritse, oma, rakas Klarani — me kaksi vaan, eikä ketään muita…
KOLMAS KOHTAUS.
Palvelija (perältä. Rouva ja herra siirtyvät kiiruusti kauemmas toisistaan.)
Johan. No, — mut—
Palvelija. Pyydän anteeksi rouvalta ja herralta, mutta minulla oli jotain sanottavaa rouvalle.
Klara. Niinkö, no mitä sitte, ystäväni?
Palvelija. Sitä vaan, että rouva sanoi, ett'en menisi nukkumaan, ennenkuin olen tuonut herralle ja rouvalle kupin teetä.
Johan. Kuka rouva?