Johan (vetää hänet lähelleen.) Oma, suloinen vaimoni!… Tule tänne istumaan.
(Istuutuvat sohvaan.)
Klara (vähäisen vaitiolon jälkeen.) Nyt ne toiset siellä tanssivat…
Johan. Ja äitisi itkee!
Klara (varoittaen.) Johan!
Johan. Min, mutta tiedätkös mitä hän minulle sanoi suudellessaan hyvästiä heittäessä vaunun luona.
Klara. Kai hän sanoi, että olisit hyvä minulle; ett'et koskaan minua pilkkaisi, etkä mieltäni pahoittaisi.
Johan. Hän sanoi: "Oma onneton lapsiraukkani!" Tuo onneton lapsiraukka olit sinä ja minä syyllinen. Anopeilla on todellakin omituinen tapa osoittaa ystävyyttään tytärtensä miehille!
Klara. Mutta eipä mahtanekaan heistä hauskaa olla uskoa sievät, herttaiset tyttärensä sellaisten inhoittavien olentojen käsiin, kuin miehet yleensä ovat!
Johan. Olenko minä niin inhoittava?