KURJALAN MARIA
Kirj.
Peter Rosegger
Suomennos
Porvoossa, Werner Söderström Osakeyhtiö, 1912.
SISÄLLYS:
Kirkko Jumalan suuressa luonnossa.
Pyhän-Marian nuori vartija.
Iloton elo yksinäisen.
Mitä muuta vielä pensaistossa kasvaa.
Pyhän Marian päivä.
Perikadon partaalla.
Pyhätön häväitsijä.
Viimeinen tieto.
Kirkko Jumalan suuressa luonnossa.
Ihanaa! Verratonta! huudahtaa matkailija, kun hän kuljettuaan etu-alppien harjanteen yli äkkiä näkee edessään syvän, suuren vuorenrotkon. Mutta viivyttyään pari tuntia tai päivän näillä seuduilla tuntuu hänestä, että puhdas, kevyt alppi-ilma on muuttunut lyijyn-raskaaksi — se painaa nyt hänen mieltään. Kaikki on niin autiota ja kuollutta. Elämä täällä ei hymyile ihmiselle. Alhaalla olevat rotkot ja syvänteet ovat sinertävän hämärän peitossa; vuorenhalkeamia ja pystysuoria rinteitä alas syöksyvät purot, syvästi vakoutuneitten ja lohkoutuneitten seinämien pelottavat särmät, ikuisen jäätikön yhä ulommaksi työntämät kiviröykkiöt, korkeat jääkasat, jokaisen Föhn-myrskyn aiheuttamat lumi- ja maavyörymät uhkaavat alhaalla olevaa tummaa havu-metsää, jonka paikalla ennen oli järvi. Järvi täyttyi, ja sorasta kasvoi metsä, joka jonakin päivänä joutuu saman kohtalon alaiseksi kuin järvikin. Suunnattomat sorasarat ulottuvat pitkin harmaita seinämiä ylhäältä alas. Teräväpiikkisten huippujen ympäri kiertelevät haaskalintu ja kuningaskotka, vaanien vuohia ja vuorikauriita hävitettyään sukupuuttoon teeret ja metsäkanat. Pienten lintujen sukukunta on melkein tyystin surmattu, ainoastaan alppileivo osasi piilottaa itsensä tiheään sembra-männikköön, ja haukka pelastautui vihollisten kynsistä nuolennopealla lennollaan.
Ne kasvit ja kukat, mitkä voisivat versoa vuorenrepeämän mustassa mullassa, tappaa kylmä, myrsky ja lumi. Kun tuolla alhaalla laaksoissa puhaltelee elähyttävä kesänhenkäys, niin riehuvat ja ulvovat täällä hurjat alppituulet kivisissä ja jäisissä särmissä ja seinämissä; kun alhaalla lorisee lämmin, hedelmöittävä sade, niin muodostuvat täällä paksut sumupilvet lumipyräköiksi.