"Kas niin poikani, lähde vaan pyytämään. Osaatko virittää langan?"
"Enköhän osaa".
Vakuudeksi kuitenkin otti Lassi kepin, sitoi langan siihen ja näytti kuten se viritetään ja asetetaan polulle j.n.e.
"Kun olet langan virittänyt, niin sano:
"Viipo viljaa viipymättä
Jänö lauko lankahani —
Ellös sivui sipsuttele,
Pitkäkorva koikkaele,
Hiippa hilpeä poikani —
Metsän mukava mulikka
Kiellä raiskat raatamasta
Viljan luona viipymästä!"
"Hiihdä sitte yhdeksän askelta takaperin langalta pois. Muista nyt vaan sanat, muistatko, sanopas!"
"Muistan", sanoi Risto ja lausui:
"Viipo jänö virsunesi
Pitkäkorva koipinesi" —
"No ei se niin ollut, kuuntele nyt tarkoin kun minä sanon". Lassi luki taikasanat uudelleen ja Risto perässä siksi että hän ne oikein osasi.
Risto laittoi suksensa "reilaan" ja lähti hiihtämään jäneslankakääry kainalossa, hakemaan muka jäneksen polkuja, vaan hiihtikin kylään erääsen taloon, jossa asui yksi hänen ikänensä kumppani, Olli Tuokinen. Nämä kumppanit olivat jokapäivä yhdessä, kulkivat "kaupalla", paimenessa j.n.e.