Herrat puhuivat keskenänsä luonnollisesti ruotsia, jota he eivät tienneet kenenkään talon väestä ymmärtävän. Anna kuuli ja ymmärsi kaikki mitä herrat puhuivat keskenänsä. Hän vuorotellen punastui ja vaaleni, kun sai kuulla herrain suusta sydämensä salaisuudet. "Miltä pahalta hengeltä herrat ovat tuon saaneet tietää, vaik'emme Riston kanssa ole puhuneet sanaakaan koko asiasta. Kyllä se on tosi että rakastan Ristoa niin, niin … ja kyllä Ristokin rakastaa … minua… Siitä kyllä olen varma… Risto rakastaa minua … oi kuinka hauskaa! mutta kuinka herrat tietävät, kas, sitä en ymmärrä", supisi Anna itseksensä,
Puolisten jälkeen meni tohtori ja muut herrat pirttiin katsomaan Jussia, joka makasi vuoteessa. Majuri sanoi Jussille: "Enpä olisi uskonut löytyvän niin kehnoa suomalaista kun sinä olet, kun olet antaunut vihollisen palvelukseen isänmaasi petturina ja sen lisäksi olet tavattu salamurhan teosta; minulla olisi päällikkönä täällä oikeus antaa heti hirttää sinut muitta mutkitta, vaan saat nyt parata, jonka jälkeen saat tuomiosi".
Jussi vaikeroi ja rukoili armoa, vakuuttaen parantavan elämänsä.
"Uskokaa sen konnan vakuutuksia", sanoi Olli, joka myös oli paikalla.
"Asiamme on nyt katsoa sairaan haavaa", sanoi tohtori, lähestyen vuodetta.
Kun tohtori oli tarkastanut haavan, sanoi hän: "Sääri on sahattava poikki polven yläpuolelta".
"Voi, voi, eikö se muuten parane?" märisi Jussi.
"Ei parane muuten; neljän vuorokauden takaa on henkesi pellolla, jos ei säärtä leikata".
"Antaa konnan kuolla, mitä pikemmin, sen parempi", murisi Olli.
"No, totta se sitte täytyy sääri leikata", mökisi Jussi, heittäen tulivihasen katseen Olliin.