"En löytänyt kun yhden polun ja sille viritin langan; saa nyt nähdä jos siihen tarttuu jänes".
"Kyllä nyt jänes juoksee kun on selkiä ilma ja pakkanen, muistitko sanat oikein?"
"Muistin kyllä ja panin vakuuden vuoksi vielä vähän lisääkin".
"No mitä panit lisää?"
"Sanoin: Lauko jänö lankahani, kaksi, kolme kerrallansa!"
"Se nyt on joutavaa, en kuuna päivänä ole saanut kahta jänestä kerralla yhdestä langasta, vaan kaksi lintua olen saanut kerralla satimesta ja niin somasti että linnut olivat juosseet satimen alle vastakkain. — Kyllähän se on hyvä, että pyytömiehellä on sanoja".
"Paniko isä lisäsanoja silloin kun sai kaksi lintua satimesta?"
"Lienen ehkä pannut, en häntä nyt muista".
"Eihän se ollutkaan tyhmästi isä, kun panin lisäsanoja, ehkäpä saan kaksi jänestä", irvisteli Risto hyvillä mielin ja lisäsi itsekseen: "Olli saapi pitkän nenän huomen aamulla, ukko jo puoleksi uskoo minun jänessaalini, trallallallaa".
"Mitä siinä rallattelet, mene kylpemään ja laita itsesi maata; minä olen jo kylpenyt".