Kun Risto tuli saunasta tupaan, niin Lassi jo nukkui raskaasti. Ristokin pani maata, vaan kun oli varma siitä, että isänsä nukkui, puki hän hiljaa vaatteisiin, pujahti ulos tuvasta, meni aittaan, otti sieltä kaksi jänestä, kantoi ne veräjälle saunan nurkassa, viritti jäneslangan veräjän pieleen ja pujotti jänekset lankaan, päät vastasuunnikkain, näyttäen muka, että jänekset olivat juosseet vastakkain ja tarttuneet yht'aikaa lankaan.
Nyt hiipi Risto taas tupaan, pani maata ja oli nukkuvinaan, vaik'ei uni saapunut silmiin, sillä hän iloitsi jo edeltäpäin isänsä suurta ihastumista seuraavana aamuna.
Päivän valjettua seuraavana aamuna juoksi Risto pyydyksellensä ja huusi: "Isä, isä tulkaapa katsomaan kun on kaksi jänestä langassa!"
Lassi-ukko juoksi siunaillen Riston luokse ja — kah kummaa! — kaksi jänestä oli tarttunut yhteen lankaan.
"Empä tuota kummaa vielä ole nähnyt, vaik'oon saanut monta sataa jänestä", ihmetteli Lassi.
"Mutta lisäsanat, eikö isä muista!"
"Mitkä lisäsanat?" kuului Ollin ääni.
"Kyllähän sanat auttavat, sen kyllä tietää jokainen pyytömies", säesti Lassi.
"Mutta jos sanon isällesi", kuiskasi Olli Riston korvaan.
"Pidä suus kiini".