Se tästä näkyy, mitä nero aikaan saa:
Miehuutta etuisempi ain' on viisaus.
Satu 16.
Joukon luulo usein pettyy.
Suutarista Parantajaksi.
Kuin kelvottomuutensa vuoksi suutari
Juur' alkoi nälkään nääntyä, niin rupesi
Hän piilo-paikass' parannetta tekemään,
Ja myymään pettäin myrkkyvasteen nimellä.
Jo huutoon tullut, rikastunut sairastui. 5
Niin tuli kuningaskin tätä tutkimaan:
Sai pikarihin tätä myrkyvastetta
Ja vettä, oli myrkkyä panevanansa,
Niin käski juoda suuren palkan ehdolla.
Mutt' kuollon pelossansa konna tunnusti, 10
Ei taitavansa parantajan oppia,
Vaan joukon hulluudesta saaneen huutonsa.
Niin kuningas käsketti kansan kokohon:
Voi, kuinka hulluiks' teitänne te luulette,
Kuin tämän haltuun uskallatte hengenne 15
Joll' jalkojansa kengittää ei uskottu!
Nyt tämä niille todell' olkoon sanottu,
Juur' joiden hulluus hävyttömii hyödyttää.
Satu 17.
Ei haltian tavat köyhään koske.
Aasi vanhalle paimenellensa.
Kuin kansakunta hallitusta muuttanee,
Ei köyhäin onni muutu valtiaan tavoista;
Sen todistaapi tämä lyhy tarina.