Kuin kaarne juuston akkunalta näppäsi
Ja lensi syömään pitkään puuhun metsässä;
Niin repo näki sen ja alkoi kehua: 5
Oi kuinka suloisesti sulkas kiiltävät,
Kuink' ompi kaunis kasvantos ja katsantos,
Jos ääni ois sen vertainen, niin linnuista
Sä oisit ensimäinen. Tämä raakkumaan
Ja äänens suloisuutta hullu näyttämään. 10
Mutt' avattua nokan juusto putosi
Kun kettu kavala sieppas' haluhampaalla.
Näin näkyy miten arvoinen on ymmärrys,
Ja viisaus voittaa voimat varsin vahvatkin.
Satu 14.
Vahingoksensa joku vihollistans auttaa.
Mies ja Puut.
Ne hukkuvat, jotk' vihollistans auttavat.
Mies, kirveen tehtyä, läksi puilta pyytämään,
Ett' antaisivat varren puusta lujasta.
Jokainen käski antaa metsä-öljypuun.
Hän lahjan otti, teki varren, sovitti 5
Kirveesen, kaasi sitte suuret tammetkin,
Ja valikoitsi mieltä myöden. Saarnelle
Sitt' tammi sanoi: syystä meitä hakataan.
Satu 15.
Kyllä viisas keinon keksii.
Sukkela Vares.
Janoinen vares savipataa läheni,
Ku vettä puolellansa; koki kumota;
Vaan lujana kuin seisoi, tämä kivejä
Pudotti pataan, joiden paljouudella
Sai veden nousemaan ja janon sammutti. 5