Kuin leijo aasin avull' aikoi metsistell';
Hän peitti hänen pensastoon ja neuvoili,
Ett' otuksia äänell' tavattomalla 5
Peljättäis' karkuun, its' hän kiinni ottaisi;
Niin tämä korvat pystyyn äkki kiljasi
Voimaansa myöden, saikin siten otukset
Äänellä uusihirmuisella liikkeelle
Ja polkujansa pakenemaan tuttuja. 10
Kuin leijo, väsynynnä teurastamasta,
Pois käski aasin, käski vaiketa, niin hän,
Röykästyneenä, kysyi äänens' ankaruutt'.
Jo verraton, jos minäin en ois tuntenut
Sun sydäntäs ja sukuas, oisin hätäillyt. 15
Satu 12.
Usein hyödyllisintä hylkynä pidetään.
Peura lähteellä (hetteellä).
Useinkin hyödyllisint' ylön katsotaan
Ja turhaa kehutaan; sen näyttää satuni.
Kuin peura juotuansa seisoi lähteellä
Ja veden päällä näki kauniin kuvansa;
Hän ihmetellen kehuu haara-sarveja 5
Ja moittii sääriänsä sangen hoikkia.
Mutt' äkki pelko metsämiesten äänistä
Jo saatti hänen ketoo kipakoitsemaan;
Näin koirat jätti pian: pääsi metsähän;
Mutt' täällä sarvet tekivätkin vastuksen, 10
Ja koirain hampaat hirmuisesti purivat.
Niin kuollessansa sanotaan hän sanoneen:
Voi, minä vaivainen, kuin vasta havaitsen,
Ne hyödyttäneen, joita pidin huonona;
Ne turman tuottaneen, kuin kouho kehusin. 15
Satu 13.
Kehuja kavalin kaikista.
Repo ja Kaarne.
Ken kehumista pyytää sulo sanoilla,
Hän usein pettyy häpiään ja vahinkoon.