Kourissa kokon valittavaa jänestä
Varpuinen torui: kussa pitkät potkusi
Ja nopsat jalkas, missä ne nyt viipyivät? 5
Näin laruttavan havukka yhtäkkiä
Löi, turhaan kyllä kuikuttavan kuoliaks'.
Niin puolikuollut jänes tuonen tuskassa:
Kyll' äsken huoletonna minua pititit,
Jo tuli sama kova onni kotihin. 10
Satu 10.
Ei valettelijaa totta puhuessakaan uskota.
Susi ja Repo, tuomarina Apinia.
Ken kerran petturiksi ilkeäks' tiedetään,
Hänt' eipä uskota, puhuessa tottakin:
Aisoopos todistaa lyhyellä sadulla.
Kuin susi syytti repoa varkaudesta,
Ja kettu kielsi ryhtyneensä ollenkaan; 5
Apinia istui riitaa ratkaisemahan.
Kuin kumpikin oil asiansa ajanut,
Niin julisti Apinia tämän tuomion:
Et sinä kadottaneen näy, kuta kaipailet;
Sun uskon salaa siepanneen, kuta kieltelet. 10
Satu 11.
Nauruttaa kunnottoman kerskaus.
Aasi ja Leijona metsän ajossa.
Kuin kunnotonkin kerskaa jalotöistänsä,
Kyll' oudot uskottaa, tutuill' on nauruksi.