Sai kettu kerran valenaaman näkemään;
Voi, huusi, miten pulskea muoto aivuton!
Sanottu niille, joille paljaan kunnian
On onni lahjottanut, taidon kieltänyt.
Satu 8.
Ei hyvä häijyä auttaa.
Susi ja Kurki.
Se, joka työnsä palkkaa pahoilt' anonee,
Hän pettyy: ensin, auttain kelvottomia;
Ja sitte, kuin on paha päästä pulasta.
Luu hukan kurkkuun nielless' oli tarttunut;
Ja tuska pani, suuren palkan ehdolla, 5
Jokaista tuskan apuun houkuttelemaan.
Ja viimein saikin kurjen varsin valalla
Kurkkunsa pitkän pistämällä kitahan
Luun oman hengen vaarallansa vetämään.
Työn tehtyä, kuin kurki pyysi palkkaansa; 10
Niin vastas': kiitä kuin sait pääsi suustani
Viel' eheänä; siin' on palkkaa kylläksi.
Satu 9.
Älä huoli hätäynnyttä pilkata!
Varpuinen ja Jänes.
Its' olla huoleton ja toista pitittää
On hullun tapa, värsyseni opettaa.