Ei ketään loukkaamaan, vaan joka loukannee,
Saa samanlaisen sakon, satu muistuttaa.
Sanotaan ketun kutsunehen haikaran
Pitoihin ensin, panneen lavian latukan,
Ja siihen lientä vetelää, kuta nälissäns 5
Ei tainnut maistaa vieras: sitte haikara
Taas kutsui ketun, kuivaa ruokaa puteliin
Juur' täyteen sulloi, siitä saikin nokalla
Kyll' tarpeeksensa: vieras näki nälkää vain
Ja potun kaulaa turhaan nuoleskella sai. 10
Niin oudon linnun sanotaankin sanoneen:
Jokainen esimerkkiins omaan tytyköön!
Satu 29.
Saita on oma surmaajansa.
Koira, Aarre ja Korpikotka.
Kyll' tämä satu sopii saidoille ja niill',
Kut sääty-hylkyinä rikkaiksi pyrkivät.
Kuin koira kaivoi ihmisluita, aartehen
Hän löysi, rikkonunna rauhan kuolleiden
Hän kostoks' syttyi rikkauden himohon, 5
Juur' sopivaksi rikoksensa palkaksi.
Näin aarteen vartojana unehutti pois
Hän ruokans, kuoli nälkään. Kotkan sanotaan
Sen nähdessänsä totisesti sanoneen:
Kyll' syystä koira parka makaat raatona, 10
Kuin rikastua pyysit valtain rinnalle,
Syntynyt kadulla, tunkiolla kasvanut.
Satu 30.
Älä ylhäisönäkään katso huonoa ylön!
Repo ja Kokko.