Syy ylhäistenkin alhaisii on pelätä,
Sill' koston kyllä keksii nero sukkela.
Kuin kokko kerran ketun pojat pesäänsä
Kanteli pojillensa raadeltaviksi;
Niin emä perässänsä juoksi rukoillen, 5
Ett' tätä haikeutt' kurjalle ei tekisi.
Tuo pilkkasi vain pesäpaikkans turvissa.
Mutt' repo sieppas' soiton paimentulesta
Ja teki reiskan ympärille koko puun,
Näin kostaaksensa vihollisen verellä. 10
Niin kokko, perilliset pelastaaksensa,
Rukoillen viepi revoll' sikiön terveenä.
Satu 31.
Kuin tyhmä toista pilkkaa, niin pian saapi vahingon.
Aasi pilkkaa metsäkarjua.
Kuin aasi kerran metsäkarjua kohtasi,
Niin sanoi: terve veli! tuopa närkästyi
Ja hyljäs' kunnian, kysyin, miksi valehtel'.
Niin aasi laski suorons: jollet vertanais
Mua pidä, sanoi, on tuo kärsäis kaltainen. 5
Jo karju aikoi jalon koston tehdänsä,
Mutt' laski vihans: huokea kyll' ois kostaani,
Hän sanoi, vaan en huoli hylkyyn koskea.
Satu 32.
Kansakunnan vaivat koskevat alamaisia.
Sammakot kuin pelkäävät härkäin taistelua.
On alhaisilla vaivaa valtain riidoista.
Sammakko suossa näki härät kuokkivan;
Voi, sanoi, kuinka suuri meille surkeus
On tuleva; ja toinen kysyi, miksi niin,
Kosk' härät karjan vallasta vain taistelee 5
Juur' keskenänsä, muutoin kaukan' elävät
Ja ovat eri luontoiset ja laatuiset.
Mutt' joku laidun-vallastansa sortunut
On valmis suossa piilopaikkaa hakemaan
Ja meitä kovill' sorkillansa sotkemaan: 10
Näin meidän henkeen koskee heidän riitansa.