Keisar Tiberius Neapolin matkalla
Kuin tullut oli moisioonsa Miseeniin,
Lukullo jonka muinain tehnyt vuorelle,
Kuhunka meri näkyy puolin molemmin. 10
Siell' eräs ylössonnustettu passari,
Jonk' hieno palttinainen riippui ihokas
Hartioilta, kaunis roikkuvilla heltuilla,
Herransa käyskellessä kukkatarhassa,
Hän alkoi puisell' viskimellä tuoksuttaa 15
Tuo tulikuumaa multaa, kehuin tointansa,
Vaan häpiäksi naurettiin; siit' pujahti
Edellä puistoon tuoksuansa asettaan.
Nyt Keisar tunsi miehen, ymmärs' asian.
Hoi! Keisar huusi; tämä juoksi hypäten 20
Jo toivoin jotain erihyvää saavansa,
Ja varman lahjan ilossakin hilpeä.
Niin Suurivalta naureskellen lauseli:
Et paljoo tehnyt, turhaan meni puuhasi,
Viel' vapaun anto meillä maksaa enemmän. 25

Satu 6.

Kuin juoni valtaa puollustaa,
Kenpä käsistä pääsee.

Kokko, Vares ja Kilpikonna.

Ei väkivaltaa vastaan kestä varustus;
Jos vielä lisäks' tulee häijy kavaluus,
Niin häijyys voiman kanssa vahvan hävittää.

Kuin kokko kilpikonnan korkealle vei
Ja tämä itsens kätki luiseen koppaansa, 5
Eik' häntä käynyt kätkössänsä loukata,
Niin vares, ilman lintu, lensi likelle:
Kyll' kauniin, sanoi, kaapann' olet otuksen,
Mutt' jollen neuvo, miten siitä muonan saat,
Niin turhaan raskaall' taakallas suas rasitat. 10
Kuin osan lupas', neuvoi kokon nousemaan
Ain' taivasalle, pudottamaan kallioon
Ja kuoren särjettyä syömään saaliinsa.
Sanoihin suostunut kokko neuvoo totteli,
Sai itse, antoi neuvojalle aterian. 15
Näin luonnon lahjallakin varustettuna
Hän kahden konnan kurilla surki surmattiin.

Satu 7.

Rikkailla on enempi pelkäämistä.

Muulit ja Rosvot.

Kaks' muulia vaelsi taakall' kuormitettuina;
Näist' yksi kantoi täysiä rahakopsia,
Ja toinen turpioita ohrasäkkejä.
Tuo rikas-kuormainen hän päänsä pystyssä
Heleästi helisteli kaula-tiukua, 5
Mutt' hiljaa kuljeskelee toinen kumppani.
Yhtäkkiä väijyksistä rosvot hyökkäävät
Ja tappelussa muuliakin leikkelee,
Pois ottain rahat, jättäin halvat ohraset.
Kuin rosvottu siis kovaa itki onneans, 10
Niin toinen: iloinen kain ylenkatseesta
Mä oon, en mitään hukann' enkä haavaa saann'.
Tuo näyttää turvalliseks' köyhän kohtuuden
Ja rikkauden monta tuskaa tuottavan.