Satu 8.
Enemmän nähnet omillasi kun muiden silmillä.
Peura ja Härät.
Kuin peura paennunna metsän piiloista
Pois päästäksensä metsämiesten taposta,
Hän peloissansa juoksi taloon lähimpään
Ja kätkeysi avonaiseen navettoon.
Niin lymyvälle härkä: mitäs täällä teet, 5
Kuin, raukka, ehdoll' olet juossut kuolemaan,
Ja ihmiskaton alle uskoit henkesi?
Rukoillen tämä sanoi: te vain säästäkää,
Mä pian, kohta lähden tilan saatua.
Jo päivän perästä yön vuoro tuleepi 10
Ja härkäpoika rehun tuo, ei huomaakkaan.
Työmiehet kaikki käyvät edestakasin,
Ei kukaan äkkää; käypi voutikin
Ei hänkään tiedä mitään. Otus ilolla
Jo alkoi kiittelemään siivon härkiä, 15
Kut suojaa soivat hälle hädän aikana.
Yks' vastasi: sun kyllä suomme säilyvän,
Vaan jos hän tulee, jolla sata silmää on,
Niin henkesi juur' suuressa on vaarassa.
Täll' aikaa isäntä tuil ehtoolliselta 20
Ja nähtyänsä härät huono-korjussa
Käy soimen luo: miks' tässä vähä rehua?
Kuss' alus-oljet? Hämmähäkin verkotkin
Sais' ottaa pois. Näin järjestänsä katsellen
Hän myöskin näkee peuran sarvet korkeat 25
Ja käskee kokoon palkolliset tappamaan,
Ja otti saaliin. Tämä satu sanoopi
Isännän parain asiansa näkevän.
Päätös.
Kateus kunnian kumppani.
Aisoopos Atheenissa kunnia-patsaalla
Palkittiin, orja korotettiin kunniaan,
Osottain kunnian kaikill' tarjon' olevan,
Eik' sukuu seuraavan, vaan töitä jaloja.
Kosk' ennätt' ennen, etten joutun' ensimmäks', 5
Niin koen laittaa ett'ei hän jäis' yksinäns:
Eik' tämä ole kateus, vaan kilvan työ.
Jos Latinaiset sukoilevat työtäni,
Niin heill' on lisää Helleenien rinnalle.
Jos pahansuoma vielä polkee vaivaani, 10
Niin ei hän sorra tietoani ansion.
Jos kirjaiseni sunkin korviis kuulunee
Ja mieles' huomaa sopiviksi satuni,
Niin ilo kyllin palkitseepi vaivani.
Jos niille yliviisaaks' näkyy tekoni, 15
Joit' nurjamielin luonto saatti elämään,
Jotk' eivät voi, kun parempia parjata;
Niin kovan onnen kärsin mielell' lujalla,
Siks' kuin he saavat tyhmyyttänsä hävetä.
Kolmas Kirja.
Esitys Eytycholle.
Jos haluttaa sun lukea Phaidron kirjoja,
Niin, Eytycho, sun täytyy olla joutilas,
Ett' vapaa mieli tarkoituksen käsittää.
Mutt', sanot, nerosi sen ei ol' arvoinen
Että mä siihen rahdun aikaa hukkaisin. 5
Siis ei oo syytä siihen käsin koskea,
Ku ei näy toimitäysiin korviin sopivan.
Mutt' ehkä sanot: tulee joutopäiviä,
Kut minun huoletonna käskee lukemaan.
Luetko, veikko, ennen huonojakin loruja 10
Kuin pidät huolta talouden tarpeista,
Ja käytät aikas' tutuill', huvitat emäntääs,
Mieltäsi huvittahi, ruumista levähtäin,
Vahvistuakses tavallisiin toimihin?
Mutt' muuttaa täytyy toimesi ja elosi, 15
Jos mielit yli Tiedotarten kynnyksen.
Myös minä, saatu Laulutarten vuorella,
Kussa Muistotar sai jyristäjäll' Ukolle
Kerralla yhdeksällä parven taitoisen,
Vaikk' melkein keskell' opistoa syntynyt 20
Ja kaiken omaisuuden halun hylännyt
Viel' kehuttuna eloni tähän käyttänyt,
Kuitenkin tuskin tähän joukkoon otetaan.
Sen kuinka käyvän luulet, joka tavaraa
Ain' kokoon saada pyytää valppaudella 25
Ja pitää voiton tietoa etuisempana?
Mutt' käynee miten tahtoo (sanoi Sinonkin,
Kuin vietiin nähtäville Troian kuninkaan);
Niin kolmannenkin viel' Aisoopon tavalla
Mä kirjan sinullesi kunniaksi teen. 30
Ja iloitsen jos lukenet; vaan jospa et,
Niin jälkeentulevaiset saavat hupia.