Nyt sitte satukeinon alku lyhysti
On sanottava. Orjuus tuohon ompi syy,
Kuin mieltänsä ei suoraan sanoa tohtinut, 35
Niin käänsi ajatukset jouto-jutuksi
Ja pisti moitteet näppärästi naljaksi,
Nyt hänen polkuansa olen tehnyt tien
Ja ajatellut enemmän kun jättikään,
Omiini tuskiin muutamia sovittain. 40
Joskapa syyttäjäni muu Seiaanolla
Ja toinen todistaja, toinen tuomari,
Niin myöntäisin kaikk' ansainneeni vaivani,
En näillä kokis' lievitellä tuskaani.
Vaan jospa joku erhettynee luuloissans 45
Ja ottaa itsellens kaikille sanotun,
Niin hullusti hän paljastaapi tuntonsa:
Suokoon, mä pyydän, sittekin mull' anteeksi,
Sill' aikomus ei merkitellä yksittäin,
Vaan kaiken ihmiselon tavat osottaa. 50
Kyll' joku sanoo kovan asian alkaneen'.
Jos Phryx Aisoopos, Anacharsis Skytalain'
On nerollansa saanut iku-kunnian;
Niin Helleenistä kirjaisuutta likempi,
Minä isäin kunnian mitenkä tuhlaisin? 55
Kuin Thraakeillakin vanhat olleet veisaajat,
Apollo Linon vanhin, Laulutar Orpheon,
Joka soitoll' siirsi kivet, kesytti villiköt
Ja Hebrin rapiat virrat lumosi viipymään.
Siis kateus kauvas; älä turhaan huokaile, 60
Kosk' kauniin ansainnunna olen kunnian.
Sun saatuani lukemaan, vielä pyytelen
Sä vakuudellais että minua puollustat.
Satu 1.
Hyvät hyvän jäännöksetkin.
Ämmä tyhjälle Savi-astialle.
Kuin ämmä näki tyhjäks' juodun astian,
Falerni-viinin jäännöksiltä haisevan,
Ku haju makiana kauvas leveni,
Niin täysin sitä sieraminsa vetäen:
O, sulo henki! mitä lienee ollutkaan 5
Täss' ennen hyvää, tämmöiset kuin jäännökset?
Tä kuhun koskee, arvaa minun tunteva.
Satu 2.
Hyvintekijän käy hyvin.
Pantteri ja Paimenet.