Ylönkatsotuiltakin saa kukin palkkansa.
Pantteri kuoppaan muinain joutui varoton,
Tuon näki paimenjoukko; toiset seipäillä
Ja toiset rasittivat kivillä, ja muut
Vain surkutellen luulivat sen kuolevan 5
Jo loukkaamattakin, ja leipää antoivat.
Yön tullessa he surutonna menivät
Kotiinsa, luullen kuolleena sen löytäväns.
Mutt' tämä, lepäämällä voimiin taipunut,
Juur' pika hyppäämällä pääsi kuopasta 10
Ja kiirukäpälällä juoksi pesäänsä.
Mutt' päivän jonkun perästä hän syöksäsi
Taas edes, kaasi karjan, tappoi paimenet,
Hävittäin kaikki hirmuisella kiukulla.
Niin nekin pelkäämään, kut olivat säästäneet, 15
Ei huolein hukasta, kuin henki säilyisi.
Mutt' peto: kyllä muistan kivittäjäni
Ja leivän antajat; te älkää pelätkö!
Vain niitä vihaan, jotka ovat loukanneet.
Satu 3.
Taito luuloa parempi.
Aisoopos ja Maamies.
Mies taitava on poppamiestä parempi,
Niin sanotaan, vaan syytä eipä sanota,
Se saadaan nähdä vasta mun jutustani.
Eräälle karjarikkaall' lampaat vuoneivat
Karitsoi' ihmispäisiä: kummaa peläten 5
Hän juoksi huolen neuvoa poppamiehiltä.
Yks' vastas', isännän koskevan henkeä,
Ja vaaran poistettavan paistin-uhrilla.
Jo toinen tiesi lauleskella emännän
Nuon synnyttävän hälle lapsipuolia, 10
Kun sovinnoksi juhla-uhri tarvitaan.
Ja monta muuta, kaikki eritavalla,
Vain lisäilevät huolta miehen huoleisen.
Aisoopos yksin äijä varsin nerokas,
Ku luonnon salaisuudet tarkoin ymmärsi: 15
Mies parka, välttääksesi näitä kummia
Niin riennä, sanoi, paimenesi naittamaan.
Satu 4.
Katso miehen neroa, älä muotoa.
Teurastaja ja Apinia.
Luo teurastajan tullut särvin-ostaja
Sai nähdä apinian ruokain rinnall' rippuvan.
Tuo miltä maistuu? Myyjä vastas' pilkaten:
Mimmoinen pää, semmoinen on myös makukin.
Tuon ennen pilkaks' näen kun todeks' sanotun, 5
Useinpa kauniimmia nähnyt häijyimmiks',
Ja monta rumaa sydämestä paraimmaks'?