Satu 10
Älä ole hetas uskomaan
Kielittelijää kumminkaan.
Auguston aikainen tapaus.
On vaara uskoa ja olla uskomatt'.
Lyhysti näytän kumpaisenkin todeksi.
Hippolytos kuoli, kuin äitipuolta uskottiin;
Ja Troia sortui, Kassandraa kuin ei uskottu.
Siis totuus ennen tarkoin tutkittava on, 5
Kun tyhmä mieli taipuu väärään luulohon.
Vaan näit' ei näyttääkseni vanhoill' loruilla,
Sull' jutun muiston-aikaiseni asian.
Mies sangen rakastava puolisoansa
Ja pojallens jo miehen pukua teettävä, 10
Kuulteli salaa vapautettua orjaansa,
Ku toivoi pääsevänsä perilliseksi.
Tuo ensin paljon valetteli pojasta,
Ja puhtaan vaimon käytöksiä parjasi,
Sitt' pisti, minkä tiesi kovin koskevan 15
Sydäntä hellää, käyvän luuhattelijan
Ja talon kunnian häväistävän huoruulla.
Hän syttynynnä ilkeästä kanteesta
Teeskeli lähtevänsä maalle, jäipä kaupunkiin
Ja yöllä tuli sisällen yhtäkkiä 20
Ja kohta vaimon vuoteen viereen hyppäsi,
Kuss' äiti pojan maata oli käskenyt,
Näin nuorukaista tarkoin valvoaksensa.
Hakeissa valoa, hätäillessä orjainkin,
Hän vihan vimmaansa ei enään kestävä 25
Koht' astuu liki, päätä pimeäss' pitelee;
Kuin kerityks' tuntee, pistää miekan rintahan
Ei huolien mistään, kostaaksensa kipunsa.
Kynttilä tuotiin, tuossa näkee poikansa
Ja vaimon puhtaan vuoteellansa makaavan 30
Juur' ensi-unessansa mitään tietämätt;
Sitt' itse rankas' itsens työnsä kostolla
Syökseinsä miekkaan, kun hetas usko paljasti.
Kantajat tästä vaivasivat vaimoa
Riepottain Roomaan yli-oikeutehen. 35
Juur' paha luulo viatonta rasittaa,
Himoavan tavaraa: vahvasti puoltajat
Seisovat vaimon viattoman puolesta.
Augusto vainaalta siis pyysivät tuomarit,
Auttaisi valaa vannottua täyttämään 40
Kuin erhettyvät asian pimeydessä.
Hän pian poisti kanteen kaiken pimeyden,
Totuuden lähteen löysi varsin vakavan,
Hän päätti: vapautettu, vaivan alku rankaistaan
Sill' pojan hukannut ja leski miehestä 45
On surkuteltava, vaan rankaistava ei.
Jos rankaistavat syytökset ois tutkinut
Isäntä perheen, jospa tarkoin valellen
Ois kirvoitellut, eipä totta juurittain
Ois pahoin hävittänyt talouttansa. 50
Ei korva mitään hyljätkö, eik' kohta uskoko:
Sill' usein sekin hairahtaa, kun ei luuliskaan,
Ja viatonta kavaluulla syytetään.
Täss' yksinkertaisillen olkoon varoitus
Ett'eivät koskaan luota toisen luulohon. 55
Sill' erilainen ihmisten on pyrkimys
Tai suosiohon taikka vihaan taipuva.
Se tuttu, jonka itse olet tutkinut.
Tätä nyt olen pitemmältä puhunut,
Kuin liika lyhyys jotain kuuluu loukanneen. 60
Satu 11.
Itse-ansaittu vika valitettava.