Kuohittu hävyttömälle.
Mies kuohittu sai riitaan hävyttömän kanssa,
Ku ilkeill' sanoilla ja pisto-toruilla
Viel' soimas' hälle ruumiins vajavaisuutta:
Kas senpä tähden työtä teen mä vahvemmin
Kuin eheyden todistajat puuttuvat. 5
Mutt' mitäs, hullu, onnen vikaa pistelet?
Se miehen häpiä, minkä its' on ansainnut.
Satu 12.
Usein hyväkin hyljätään.
Kananpoika Päärlylle.
Kuin kananpoika ruokaa rikkaläjästä
Kuoputtain haeskeli, päärlyn huomasi:
Huonossa makaat paikass', kallis kappale!
Oi, jospa arvos arvaava sun äkkäisi,
Niin totta kerran kunnia-kiiltoon pääsisit: 5
Minä, ku sun löysin, etsin ruokaa ennemmin,
En voi sua auttaa, etkä sinä minua.
Tän' niille jutun, jotk' ei minua ymmärrä.
Satu 13.
Työ tekijäänsä kiittää.
Mesiäisten ja Kimalaisten riita, jonka Vapsainen ratkaisee.
Mesiäiset mettä tammen koloon kokosivat,
Niin tätä kimalaiset tahtoi omistaa.
Käräjiin asia tuotiin tutkittavaksi;
Vapsainen tutkii kumpaisenkin tunteva;
Hän päätti oikein molemmille puolille: 5
On ruumis sekä karva yhdenkaltainen,
Niin että siinä pian pettyy viisaskin:
Siis, ett'en päättäis' väärin vastoin valaani,
Niin kumpikin tehkään omaan pesään erittäin,
Niin meden maku rakennuksen haamukin 10
On osottava riitakalun tekijän.
Kimalaiset vastaan, mesiäiset suostuvat.
Siis riidan ratkaisija teki päätöksen:
Nyt selvä ken ei taida, kuka tehnyt on;
Siis mesiäisille mä päätän omansa. 15
Tän sadun sanomatta oisin jättänyt,
Jos kimalaiset toteen olis' tytyneet.