Satu 14.
Ole joskus jouten voidaksesi työtä tehdä.
Aisoopos lasten askareissa.
Atheenilainen näki poikaparvessa
Aisoopon pähkinöillä leikkivän ja seisahti
Kuin hullua naurain. Tuonpa äijä äkkäsi,
Parempi nauramaan kun nauruna olemaan,
Ja laski jousen laukastuna kadulle: 5
No, viisas, selitäppä mitä tein.
Kokoontuu kansaa: tämä vaivaa päätänsä
Jo kauvan, eipä saakkaan mitään selkoa.
Myödytti viimein. Vanha viisas selitti:
Pian murrat jousen aina pitäin jännissä, 10
Mutt' laukeana, tarpeessa on jäntevä.
Näin mieli tarvitseepi joskus hupia,
Ollaksens sitte voimakkaampi miettimään.
Satu 15
Syöttäjä paremmin isä kuin siittäjä.
Karitsa Vuohen kasvattina.
Kuin koira kuuli vuonan vuohissa määkyvän,
Hän neuvoi: hullu, tääll' ei ole emäsi,
Ja näytti kaukaa lammas-lauman hajalla. —
En siitä huoli, kiimassa ku siittänyt
Ja vissit viikot huoletonna kantanut 5
Ja viimein poijes pudottanut taakkansa;
Vaan siitä, joka nisällänsä elättää,
Ja pettää omat killinsä mull' antaaksens. —
Mutt' etevämpi synnyttäjä. — Eipä niin:
Tiesikö mustan vaiko valkoisen hän sai? 10
Jos tiesikin; kuin uroiseksi synnytti,
Hän toki lapsellensa teki hyvän työn
Kuin teurastajaa joka hetki odotan.
Kun vallassa ei ollut siittäminenkään,
Mitä hän paree sitä, joka armahti 15
Ja suotta aivan hyljättyä hyväilee?
Vanhemmiks' hyvyys tekee, vaan ei vaatimus.
Värsyillä näillä kirjottaja osottaa:
Kovuuteen suututaan, hyvyyteen miellytään.
Satu 16.
Siveys suotuisampi ja suojavampi.