Heinäsirkka ja Yökkö.
Se, joka siveyteen ei voi sopia,
Useinkin ylpeyden pahan palkan saa.
Kuin heinäsirkka kovin haukkui yökköä
Ett' elons' aina pimeässä hakeili
Ja päivät puiden kololoissa makaili: 5
Tuo pyysi vaikenemaan; sitä vahvemmin
Hän alkoi huutaa: toinen vielä rukoili;
Hän siitä kiihtyi. Yökkö minkään nähdessä
Ei auttavan, vaan hyljättävän sanansa,
Hän kirkujalle tämän teki petoksen: 10
Kosk' en saa maata, sanoi, sinun virsiltäs,
Kut Wäinämöisen verrannotkin soittohon,
Niin maistunee sull' nektar, kuta Pallas mull'
Juur' äsken antoi: tule jollet huonoksu,
Juokaamme yhdess'. Tämä paloi janosta, 15
Kuin vielä kuuli kehuttavan ääntänsä,
Lens' himoiten. Ja yökkö kävi kolosta,
Kiinn' otti hätäilevän ja sen surmasi.
Niin, eläissä min kielsi, teki kuolleena.
Satu 17.
Hedelmissä puun kunnia, ei lehdissä.
Puut Jumalitten huostassa.
Kuin muinain epäjumalat puita huostaansa
Valikoivat, tammen Jupiter otti lempeensä,
Ja Venus myrtin, Phoibos otti laakerin,
Kybele hongan, pitkän haavan Herkules.
Minerva ihmetellen, hedelmättömii 5
Miks' valikoivat, kysyi, vastasi Jupiter:
Ett'emme hyötyyn kunniaamme kaupitse.
Mutt', totta, kukin sanokoon mitä tahtonee,
Oliva mull' otollisin hedelmästänsä.
Niin isä jumalitten sekä ihmisten: 10
Sinä syystä viisaaks' kutsuttaos kaikilta;
Jos työmm' ei hyödytä, niin turh' on kunnia.
Ei hyödytöntä tekeen neuvoo satumme.
Satu 18.
Tydy omaasi, älä toisen omaa himoitse.