Riikinkukko Junolle äänestänsä.
Luo Juunon riikinkukko meni suuttunut
Kuin häll' ei ääntä suonut, laulurastasen,
Joka kaikki korvat äänellänsä ilottaa,
Vaan jätti hänen äänens kaikkein nauruksi.
Niin jumalatar sanoi lohdutukseksi: 5
Sinä voitat muodossa ja ruumiin koossakin
Sun kaulas kiilto voittaa kalliit kivetkin,
Ja pyrstösulkas leveänä päärlyiset.
Mitä mun mykkä haamu äänettömänä?
Teill' Luojan määräll' osat ovat annetut! 10
Sull' muoto, voimat kotkall', ääni rastaalle,
Kaarneelle enne, varekselle aavistus;
Ja jokainen on äänellensä tytynyt.
Äl' ahnasta sitä, kuin ei sulle sopinut,
Ett' turhan toivon valitukset välttäisit. 15
Satu 19.
Moni ihmisen nimellä, ei kunnolla.
Aisoopon vastaus Kopsa-suulle.
Aisoopos isännällens, yksin palvelija,
Käskettiin ruokaa varhaisemmin laittamaan.
Siis tulta hakein useassa talossa
Hän viimein löysi kusta lyhtyyns sytytti.
Mutt' tie kuin kiertäin oli jotain pitempi, 5
Hän lyhens' käyden poikki torin takasin;
Niin joku lörpöttäjä kansan joukosta:
Aisoopo, mitäs tulella teet päivällä?
Minä haen ihmistä; ja siitä kotihin.
Jos nenittelijä tämän pani mieleensä, 10
Niin totta tunsi äijän hänt' ei ihmiseks'
Lukeneen, joka kiiruhtavaa pilkkasi.
Kirjottaja Suosittajalle.
Viel' on mitä kirjottaisin, mutta tietäen
Mä säästän, ensin ett'en vaivais' sinua,
Jota monet moninaiset asiat kiiruhtaa;
Jos, sitte, joku samaa kokea haluisi,
Hällekin jäisi jotain työni jäännöstä; 5
Vaikk' aineen vara vieläkin niin runsas on,
Työ kaipaa tekijää, ei tekijä tehtävää.
Ett' lyhyyttäni palkitset, sitä pyytelen,
Kuin itse oot tarjonnunna; pidä sanasi.
Sill' eloa kuollo joka päivä lähenee, 10
Ja sitä vähemmän minä saan sun lahjastas,
Mitä enee aikaa kuluu viivytyksessä.
Jos pian täyttänet, niin hyöty pitenee;
Kauemmin nautin mitä saanen pikemmin.
Kuin vaipuvan viel' ikäni on jäännöstä, 15
Niin avullen on tila: sitte vanhaa riutuvaa
Sun hyvyytesi turhaan pyytää autella,
Kuin lakkaa sopimasta hyvyydellesi,
Ja kuollo läheisenä vaatii velkaansa.
Minä pidän hulluna sinua vielä rukoilla, 20
Joka mielelläsi itse olet armelias.
Saa tunnustava syypää vikans anteeksi:
Miks' eikö syytön sitä vielä paremmin.
Nyt sull' on valta, muiden ollut ennemmin.
Ja järjestänsä vuoro tulee toistenkin. 25
Siis päätä minkä usko, totuus sietänee,
Ja vakaasti mua suojaa päätökselläsi.
Jo mieli juoksee yli tehdyn määränsä:
Vaan vaikea on intoansa hillitä,
Ku vakaan vilpittömyytensä tunnossa 30
Juur' pahansuopain ynseyyltä poljetaan.
Ket ovat? kysynet; aika heidät ilmottaa.
Minä muinoin lapsena oon lauseen lukenut:
"Julkinen mutina on vaara rahvaalle,"
Ja muistan hyvin siks' kuin pysyn järjessä. 35
Neljäs Kirja.
Esitys Particulolle.