Aisoopos testamentin selittäjänä.
On usein yksi nerokkaampi joukkoa,
Sen lyhy juttu tulevillen opettaa.
Mies kuollessansa jätti kolme tytärtä:
Juur' kauniin yhden, miesten silmä suloisen;
Ja toisen kehrääväisen, talon toimisen; 5
Kolmannen viinaan kiihtyneen ja rumimman.
Mutt' äitin äijä pani perilliseksi
Sill' ehdoll', että tavaran hän tasaisi
Juur' kaiken näille kolmelle, vaan sillä laill',
Ett'ei kukaan pitäis' saatuans, ja samassa 10
Kuin lakkasivat pitämästä saatunsa
He kokoisivat äitille sata tuhatta.
Atheenin huhu täytti, äiti toimessa
Lainoppineilta tutkei; selvää saamatta,
Miten eivät annettua saisi omaksens 15
Ja hyödyksens, ja miten mitään saamatta
He kuitenkin kokoisivat suuren rahaston.
Näin kuluttua pitkän ajan viivykin
Ja jälkeensäännön mielt' ei selvään saadessa
Jo vanhin turvaa tuntoons, ehdot hyljäten.
Haureelle jakaa vaatteet, vaimon korukset,
Hopeaiset pesimet, parrattomat kuohitut; 20
Mutt' kehräävälle pellot, karjan, työväen;
Juovalle kellarin täynnä juomavaroja
Ja komean huoneen, kauniit kasvitarhaset.
Näin päätettyä jokaiselle antaaksens,
Ja kansan, heidät tuntevan, siihen suostuissa, 25
Aisoopos äkkiä nousi joukon keskeltä:
Jos mieli pysyis' haudatussa isässä;
Hän totta suuttuisi, kuin hänen mieltänsä
Atheenilaiset eivät voineet selittää!
Kuin kysyttiin, hän erhetyksen selitti: 30
Huoneen ja koristukset yynnä kukkatarhaset
Ja vanhat viinat kehräävälle antakaa;
Puku ja päärlyt, palvelijat ja semmoiset
Sill' antakaa, joka kyllyyteen on tottunut;
Niin pellot, karjat, viinapuut ja paimenet 35
Portolle antakaa. Ei kukaan mielisty
Sellaisiin, kuin o'ot tapoihinsa vastaiset:
Tuo ruma myypi pu'un viinaa saadaksens;
Ja portto hylkää pellot koreillaksensa;
Hän, joka karjaa, kehruutyötä hyväksyy, 40
Myy mihin hyväns runsaan kyllyydens.
Näin yksikään ei pidä annettuansa,
Ja kokoavat äitillensä rahaston
Perintökaluin hinnasta mitä kukin myi.
Niin mitä monen järki ei voinut keksiä, 45
Sen yhden miehen nero saatti selväksi.
Satu 6.
Korkeimmaan kallioon ukko iskee.
Siihen kova koskee, mikä ylinnä.
Hiirten sota Kärppäin kanssa.
Kuin hiiret voitettuina kärppäin joukolta
(Kuin kapakoissa kuva näkyy maalattu)
Reikäinsä hätäilivät suulla ahdasten,
Kuitenkin vaivoin pääsivätten pakohon.
Vaan päällysmiehet, jotka sarvet päähänsä 5
Sodassa näkyäksens olivat sitoneet,
Ett' joukko tappelussa heitä seuraisi,
Ne jäivät reikiin vihollisen saaliiksi,
Joka heidät uhras' himoovalla hampaalla
Ja nieli kitaans tuiki syvään tuonelaan. 10
Kuin kova perikato kansaa kohdannee,
Niin ruhtinasten korkeus on vaarassa
Ja alhaiskansa säilyy huonoudessans.
Satu 7.