Tuhma ei muuta kiitä, kuin omaa tekoansa.
Phaidros Aisoopolaisten satujen moittijoille.
Sä nenäkkäästi kirjojani moittiva
Ja huonoksuva pilajutun lukua,
Suo vähä kuitenk' kärsiväisyys kirjalle,
Siks' että lepyttelen mieltäs ankaraa 5
Ja myös Aisoopos saapi uudet saappaansa.
Voi josk' ei koskaan Pelion metsä-harjulla
Ois hongan Tessalaisen kirves kaatanut!
Eik' ennustetun kuollon tielle uljaalle
Ois Argo tehnyt koneellista alusta, 10
Jok' ensin avasi Mustan meren perukat
Surmaksi Hellan sekä muukalaistenkin.
Sill' suruss' on Aieeteen heimo ylevän
Ja Peliaan valta riutuu noituull' Meedeian,
Joka häijyn sisuns juonikkaasti julkasi: 15
Tuoll' karkuun pääsi palotellen veljensä,
Tääll' saattain Peliaan pojat isäns murhaamaan.
Niin miltä näyttää? Mitätöntä tämäkin
Ja väärää, sanot; paljoapa ennemmin
Jo Miinos meren laivastolla vallotti 20
Ja oikein kosti surman väkivaltaisen.
Siis mitä sulle saanen lukija ankara,
Kuin eivät kelpaa sadut eikä jututkaan!
Varo kovin kova olemastas kirjoille,
Etteivät kovempaa sull' saattais' vastusta. 25
Tä niille olkoon, joita kaikki inhottaa,
Ja luulo-viisaat taivastakin moittivat.
Satu 8.
Parjaaja parjaajaa pahemmin puree.
Kyykäärme ja Karrutin.
Joka terävämpää loukkaa terähampaalla,
Hän tietköön tämän tarkottavan häntänsä.