Satu 11.
Ne usein, joita elätit,
Ovat vastustajat pahimmat.
Pyhyyden ryöstäjä eli Varas ja Lyhty.
Kuin varas lyhdyn sytytti Jovin uhrista
Ja ryösti templin valollansa omalla;
Niin mennessänsä taakan kanssa pyhäisen,
Yhtäkkiä äänsi pyhän paikan pyhitys:
Nuo vaikka pahain ovat olleet anteita, 5
Ja minulle siis kauhistus, enk' kaipaakkaan;
Niin, häijy, tekos hengelläsi maksanet,
Kuin aikanansa koston päivä joutunee.
Mutt' pahuudellen ett'ei valaisis' tuleni,
Kull' hurskaat jumalille kunnian osottaa; 10
Mä kiellän kaiken valkeuden yhteyden.
Siis nyt ei altarilta kukaan sytytä
Eik' lyhdystä saa altarille sytyttää.
Kuink' monta arvon asiaa tässä neuvotaan
Ei kukaan arvanne muu kuin sen keksinyt. 15
Se ensin neuvoo niiden, joita elätit,
Useinkin sulle vastaisimmat olevan:
Ja toiseks' ilkeän vihalla ei jumalain,
Vaan määrätyllä kostettavan ajalla.
Viimeksi kieltää, pahain kanssa kenenkään 20
Paremman pitämästä kanssakäymistä.
Satu 12.
Usein varat vetävät pahuuteen.
Herkules ja Plutus.
Jo syystä rikkaus on hylky jalolle,
Sill' varain suuruus oikean estää kunnian.
Kuin kunnon töistä Herkules vietiin taivaaseen
Ja jumalitten toivottaissa terveeksi
Myös Plutus tuli, tavaroiden tuottaja; 5
Pois silmäns käänsi; syytä kysyi Jupiter;
Minä vihaan, sanoi, tuota häijyin ystävää,
Joka kaikki voiton tarjollansa turmelee.