FIGARO. Teidän puolellanne on kolme tunnetta, jotka ovat kaikkivaltiaat ihanan sukupuolen suhteen: rakkaus, viha ja pelko.
KREIVI (katselee pimeässä). Mitenkä ilmoittaa hänelle äkillisesti, että notarius odottaa häntä sinun luonasi, meitä yhdistääksensä? Minun ehdoitukseni näyttää varmaan hänestä kovin rohkealta: hän on nimittävä minua liika uskaliaaksi.
FIGARO. Jos hän sanoo teitä uskaliaaksi, sanotte te häntä julmaksi. Naiset pitävät paljon siitä, että heitä sanotaan julmiksi. Muutoin, jos hänen rakkautensa on sellainen, kuin te tahtoisitte, sanotte hänelle, kuka te olette; hän ei silloin enää epäile teidän tunteitanne.
Kuudes kohtaus.
(Kreivi, Rosina, Figaro. Figaro sytyttää kaikki kynttilät, jotka ovat pöydällä.)
KREIVI. Tässä hän onkin. — Ihana Rosinani!…
ROSINA (kovin teeskennellyllä äänellä). Minä rupesin pelkäämään, herra, että te ette tulisi.
KREIVI. Viehättävä levottomuus!… Neitini, minun ei sovi väärin-käyttää asianhaaroja, ehdoittaakseni teille, että jakaisitte onnettoman kohtaloa; mutta minkä turvapaikan hyvänsä te valitsette, minä vannon kunniani…
ROSINA. Herra, joll'ei minun, sydämeni annettuani, kohta sen jälkeen täytyisi antaa kättäni, niin te ette olisi täällä. Puolustakoon hätätila teidän silmissänne sitä, mikä tässä yhteen-tulossa on säädytöntä.
KREIVI. Te, Rosina! puolisoksi onnettomalle, ilman rikkautta, ilman sukuperää!…