ROSINA. Sukuperä, rikkaus! Jättäkäämme siksensä nuot sattumuksen vaiheet, ja jos vakuutatte minulle, että aikomuksenne ovat puhtaat…
KREIVI (hänen jalkojensa juuressa). Ah Rosina! minä jumaloitsen teitä!…
ROSINA (loukattuna). Herjetkää, onneton! … te uskallatte häväistä Jumalan nimeä!… Sinä jumaloitset minua!… Mene! sinä et ole enää vaarallinen minulle; minä odotin tuota sanaa, sinua kammotakseni. Mutta ennenkuin jätän sinut siihen omantunnon tuskaan, joka odottaa sinua (itkien), kuule, että minä rakastin sinua; kuule, että minä katsoin onnekseni saada jakaa sinun kanssasi kovaa kohtaloasi. Katala Lindor! minä olin vähällä jättää kaikki, sinua seuratakseni. Mutta se kehno tapa, jolla olet väärinkäyttänyt minun hyvyyttäni, sekä tuon kauhean kreivi Almavivan ilkeys, jolle sinä olet myynyt minut, ovat saattaneet käsiini takaisin tämän heikkouteni todistuksen. Tunnetko tätä kirjettä?
KREIVI (vilkkaasti). Jonka holhojanne on antanut teille?
ROSINA (kopeasti). Niin, minä olen hänelle siitä kiitollinen.
KREIVI. Jumala! kuinka minä olen onnellinen! Hän on saanut sen minulta. Eilen pulassani käytin sitä, saavuttaakseni hänen luottamustaan; enkä minä saanut tilaisuutta antaa teille tietoa siitä. Ah Rosina! se on siis totta, että te todenteolla rakastatte minua!
FIGARO. Armollinen herra, te etsitte vaimoa, joka rakastaisi teitä teidän itsenne vuoksi…
ROSINA. Armollinen herra!… Mitä hän sanoo?
KREIVI (heittäen yltänsä leveän viittansa, ilmestyy komeassa puvussa). Oi naisista kaikkein enimmin rakastettu! nyt ei ole enää aikaa pettää teitä: se onnellinen mies, jonka näette jalkojenne juuressa, ei ole mikään Lindor; minä olen kreivi Almaviva, joka kuolen rakkaudesta ja turhaan olen etsinyt teitä kuusi kuukautta.
ROSINA (vaipuu kreivin syliin). Ah!…