BARTHOLO. Suokaa se rohkeus anteeksi; mitä tämä vuosisata on tuottanut, josta sitä sopisi kiittää! Kaikenlaisia hullutuksia: ajatusvapauden, vetovoiman, sähkövoiman, uskonnonvapauden, rokon-istuttamisen, kiinankuoren, encyklopedian ja näytelmät…
ROSINA. (Paperi putoo hänen kädestänsä kadulle.) Ai! lauluni! lauluni putosi, kun teitä kuuntelin; juoskaa, juoskaa, hyvä herra! Lauluni, se häviää.
BARTHOLO. No, Lempo vieköön! pidettäköön kiinni, mitä on käsissä.
(Hän menee pois balkongilta.)
ROSINA (katsoo sisäpuoleen ja tekee viittauksen kadulle päin).
St, st! (Kreivi ilmaantuu.) Ottakaa se pian ja lähtekää.
(Kreivi hypähtää paikalle, ottaa paperin ylös ja palaa.)
BARTHOLO (tulee ulos rakennuksesta ja hakee). Missä se onkaan? Minä en näe mitään.
ROSINA. Balkongin alla, muurin ääressä.
BARTHOLO. Annattehan minulle soman tehtävän! Joku on siis mennyt ohitse?
ROSINA. Minä en ole nähnyt ketään.