ROSINA. Kuinka minun tekee hyvää hengittää raitista ilmaa! Tämä ristikko-akkuna aukenee niin harvoin…
BARTHOLO. Mikä paperi teillä on kädessänne?
ROSINA. Se on Turhan varovaisuuden runoja, jotka laulu-opettajani on antanut minulle eilen.
BARTHOLO. Mitäs se on, tuo Turha varovaisuus?
ROSINA. Se on uusi huvinäytelmä.
BARTHOLO. Vieläkin joku drama! Joku uuden-laatuinen hullutus!
[Bartholo ei pitänyt dramoista. Hän oli ehkä nuoruudessaan tehnyt jonkun murhenäytelmän.]
ROSINA. Minä en tiedä siitä mitään.
BARTHOLO. Öh, öh, sanomalehdet ja esivalta kyllä varjelevat meitä niistä. Barbarinen vuosisata!…
ROSINA. Te soimaatte aina meidän poloista vuosisataamme.