BARTHOLO. Minä en ymmärrä teitä.
ROSINA. Tutkinko minä niitä papereita, jotka tulevat teille? Minkä tähden katsotte te oikeudeksenne kajota niihin, jotka ovat minulle aiotut? Jos se on mustasukkaisuutta, loukkaa se minua; jos on kysymys anastetun vallan väärin käyttämisestä, vimmastun siitä vielä enemmin.
BARTHOLO. Kuinka, vimmastutte! Te ette ole milloinkaan puhunut minulle noin.
ROSINA. Jos olen hillinnyt itseäni tähän päivään saakka, niin en ole tehnyt sitä antaakseni teille oikeutta rankaisematta loukata itseäni.
BARTHOLO. Mistä loukkauksesta puhutte?
ROSINA. Siitä, jota ei ole ennen kuultu, että joku rohkenee avata toisen kirjeitä.
BARTHOLO. Vaimonsa kirjeitä?
ROSINA. Minä en ole vielä teidän vaimonne. Mutta minkätähden tekisi etusijassa vaimollensa ilkityön, jota ei tekisi kenellekään muulle?
BARTHOLO. Te tahdotte saada minut pettiöön ja kääntää minun huomioni pois kirjeestä, joka epäilemättä on lähetyskirja joltakulta rakastajalta. Mutta minä saan nähdä sen, minä vakuutan teille.
ROSINA. Te ette saa nähdä sitä. Jos lähestytte minua, pakenen minä tästä talosta ja pyydän turvapaikkaa ensitulijalta.