BARTHOLO. Voihan helposti katsoa.
ROSINA. Minä en vaan tiedä, mihin se joutui.
BARTHOLO (taskua osoittaen). Sinä panit sen tuohon.
ROSINA. Ah! ah! hajamielisyydestä.
BARTHOLO. Ah! varmaankin. Sinä saat nähdä, että se on joku hullutus.
ROSINA (itseksensä). Joll'en suututa häntä, ei löydy keinoa kieltää.
BARTHOLO. Annahan, sydänkäpyseni.
ROSINA. Mutta mitä ajattelette, kun yhä vaaditte sitä, herra? Onko se taas joku epäluulo?
BARTHOLO. Entäs te, mikä syy teillä on olla sitä näyttämättä?
ROSINA. Minä kerron sen vielä teille, herra, että tämä paperi ei ole mitään muuta kuin serkkuni kirje, jonka te annoitte minulle eilen avattuna; ja koska siitä on puhe, sanon teille suoraan, että tämä rohkeus suututti minua kovin.