ROSINA (vaipuu nojatuoliin ja on pahoin voivinansa). Ah! mikä ilkeys!…
BARTHOLO. Antakaa tuo kirje tahi pelätkää minun vihaani.
ROSINA (taaksepäin kallistuneena). Voi onnetonta Rosinaa!
BARTHOLO. Mikähän teitä vaivaa!
ROSINA. Mikä kauhea tulevaisuus!
BARTHOLO. Rosina!
ROSINA. Minä tukehdun raivosta!
BARTHOLO. Hän voi pahoin.
ROSINA. Minä käyn heikommaksi, minä kuolen.
BARTHOLO (tunnustelee hänen valtasuontansa ja sanoo itseksensä).
Jumalani! kirje! Lukekaamme se niin, ett'ei hän tiedä siitä.