BARTHOLO (karkeasti.) Ei mikään toivotus koskaan tule sopivampaan aikaan. Mitä tahdotte?
KREIVI. Herra, minä olen Alonzo, licentiati…
BARTHOLO. Minä en tarvitse opettajaa.
KREIVI. … Don Bazilin oppilas, hänen, joka on suuren luostarin urkujensoittaja ja jolla on kunnia opettaa musikia madamelle teidän…
BARTHOLO. Bazil! urkujen-soittaja! jolla on kunnia! Minä tiedän sen; entäs sitte?
KREIVI (itseksensä). Mikä mies! (Ääneen.) Äkkinäinen tauti, joka pakoittaa häntä vuoteessansa pysymään…
BARTHOLO. Vuoteessansa pysymään! Bazil? Hän teki hyvin, kun lähetti sanoman; minä menen heti paikalla häntä katsomaan.
KREIVI (itseksensä). No lempo! (Ääneen.) Kun puhun vuoteesta, herra, tarkoitan kamaria.
BARTHOLO. Olkoonhan vaikka vähän epävoipa vaan. Menkää edellä, minä seuraan teitä.
KREIVI (hämillänsä). Herra, minä sain toimekseni… Eikö kukaan voi kuulla meitä?