Kuudestoista kohtaus.
(Rosina, katsoo, kuinka hän menee.)
ROSINA. Ah Lindor! hän sanoo, että hän on minua miellyttävä!… Lukekaamme tämä kirje, joka on ollut vähällä tuottaa minulle niin paljon kiusaa. (Hän lukee ja huudahtaa:) Ah!… minä olen lukenut liika myöhään; hän neuvoo minulle, että pitäisin suoraa riitaa holhojani kanssa; minulla oli niin sopiva ja sen päästin menemään. Kun otin vastaan kirjeen, tunsin, että punastuin silmiä myöten. Ah! minun holhojani on oikeassa: minulla ei ole ensinkään tuota maailman tottumusta, joka, kuten hän usein sanoo minulle, vahvistaa naisen ryhtiä joka tapauksessa! Mutta kohtuuttoman miehen onnistuisi itse viattomuudesta tehdä juonikas nainen.
KOLMAS NÄYTÖS.
Ensimmäinen kohtaus.
(Bartholo, yksin ja epätoivoissaan.)
BARTHOLO. Mikä äreys! mikä äreys! Hän näytti rauhoittuneelta… Kuka hitto lienee pannut hänen päähänsä, ett'ei hän tahdo ottaa oppituntiansa don Bazilin edessä! Hän tietää, että tuo sekaantuu minun naimisiin… (Kolkutetaan ovea.) Tehkää kaikki maailmassa naisia miellyttääksenne; jos laiminlyötte ainoan pienen kohdan … minä sanon ainoan… (Kolkutetaan uudestaan.) Katsokaamme, kuka se on.
Toinen kohtaus.
(Bartholo; Kreivi, maisteriksi puettuna.)
KREIVI. Asukoon rauha ja ilo aina tässä talossa!