BARTHOLO. Tämä rehellinen menetys hajoittaisi epäluuloni, jos olisin niin onneton, että sellaisia olisi minulla jälellä.
ROSINA. Lukekaa se siis, herra.
BARTHOLO (peräytyy). Jumala varjelkoon, että minä tekisin teille sellaisen solvauksen!
ROSINA. Te teette mieltäni vastaan, jos kiellätte.
BARTHOLO. Ota korvaukseksi vastaan tämä todistus minun täydellisestä luottamuksestani. Minä menen tuota Marceline-raukkaa katsomaan, jonka tuo Figaro, en tiedä mistä syystä, on iskenyt suonta jalasta: etkö sinä myös tule sinne?
ROSINA. Minä tulen heti sinne ylös.
BARTHOLO. Koska rauha on solmittu, kultaseni, anna minulle kätesi. Jos sinä voisit rakastaa minua, ah! kuinka onnellinen olisit!
ROSINA (luoden silmänsä alaspäin). Jos te voisitte miellyttää minua, ah! kuinka teitä rakastaisin.
BARTHOLO. Minä olen sinua miellyttävä, minä olen sinua miellyttävä; kun sanon, että olen sinua miellyttävä!
(Hän menee ulos.)