(Hän menee pulloa seinähyllyltänsä noutamaan.)
ROSINA (itseksensä). Hän on pannut kirjeen takaisin, sepä hyvä.
BARTHOLO. Rakas Rosinani, vähän tätä väkivettä.
ROSINA. Minä en tahdo mitään teiltä; jättäkää minut.
BARTHOLO. Minä myönnän, että olen osoittanut liika paljon tuimuutta tuon kirjeen suhteen.
ROSINA. Ei ole kirjeestä kysymys. Teidän tapanne, kun pyydätte jotakin, se se on, joka vimmastuttaa.
BARTHOLO (polvillansa). Anteeksi: minä olen heti huomannut vääryyteni; ja sinä näet minut jalkojesi juuressa, valmiina sitä parantamaan.
ROSINA. Niin, anteeksi! vaikka luulette, että tämä kirje ei tule minun serkultani.
BARTHOLO. Olkoon se joltakulta muulta tahi häneltä, minä en tahdo mitään selitystä.
ROSINA (antaen hänelle kirjettä). Te näette, että hyvällä kohtelemisella saa kaikki minulta. Lukekaa se.