BARTHOLO (Figaro'lle). No, mutta näyttää siltä kuin te varta vasten lähestyisitte ja asettuisitte minun eteeni estääksenne minua näkemästä…
KREIVI (hiljaa Rosinalle). Meillä on ristikko-akkunan avain ja me olemme täällä kello kaksitoista tänä yönä.
FIGARO (panee liinan Bartholo'n kaulaan). Mitä näkemästä? Jos se olisi tanssi-tunti, sopisi asettaa teidät niin, että saisitte katsella sitä; mutta laulua! … ai, ai.
BARTHOLO. Mikäs nyt on?
FIGARO. Minä en tiedä, mikä tuli silmääni.
(Hän asettaa päänsä lähemmäksi.)
BARTHOLO. Älkäähän hieroko.
FIGARO. Se on vasen silmä. Tahdotteko tehdä hyvin ja puhaltaa siihen jotenkin kovasti?
(Bartholo tarttuu Figaro'n päähän, katsoo sen ylipuolitse, sysää sen kovasti luotansa ja menee rakastavien taaksi heidän keskusteluansa kuuntelemaan.)
KREIVI (hiljaa Rosinalle). Ja mitä teidän kirjeesenne tulee, olin äsken semmoisessa ahdingossa, jäädäkseni tänne…