BARTHOLO. Te pelkäisitte onnettomia kohtauksia?
BAZIL. Hoho, herra … niitä näkee paljon tänä vuonna. Minä en ensinkään tekisi väkivaltaa hänen sydämellensä.
BARTHOLO. Teidän palvelijanne, Bazil. Parempi on, että hän itkee siitä, että minä olen hänen omansa, kuin että minä kuolen siitä, että hän ei ole minun omani.
BAZIL. Onko henkenne vaarassa? Naikaa, tohtori, naikaa.
BARTHOLO. Sen teenkin, ja vielä tänä yönä.
BAZIL. Hyvästi siis. — Muistakaa, kun puhutte holhottinne kanssa, että teette heidät kaikki mustemmiksi kuin helvetti.
BARTHOLO. Te olette oikeassa.
BAZIL. Moite, tohtori, moite! Siihen keinoon täytyy aina ryhtyä.
BARTHOLO. Tässä on Rosinan kirje, jonka tuo Alonzo antoi minulle; ja hän näytti minulle, sitä tahtomatta, miksi hyödyksi minun tulee käyttää sitä hänen edessään.
BAZIL. Hyvästi, me olemme kaikki täällä kello neljä.