BARTHOLO. Minä saatan teidät ulos: ovathan ne antaneet laittaa koko talonväkeni raajarikoksi tuon Figaron kautta! Minä olen yksin täällä.
BAZIL. Minulla on lyhtyni.
BARTHOLO. Ottakaa, Bazil, tässä on minun kaksoisavaimeni. Minä odotan teitä, minä valvon: ja tulkoon kuka tahansa; paitsi notariusta ja teitä, ei kukaan pääse sisään tänä yönä.
BAZIL. Näillä varokeinoilla olette varma asiastanne.
Toinen kohtaus.
(Rosina yksin, astuen ulos kamaristaan.)
ROSINA. Minusta näytti, kuin olisin kuullut puhuttavan. Kello on lyönyt kaksitoista; Lindor ei tule! Tämä ruma ilmakin olisi sovelias häntä auttamaan. Varmana siitä, ett'ei hän kohtaisi ketään… Ah, Lindor! jos olisit pettänyt minut!… Minkä äänen kuulen?… Hyvä Jumala! se on holhojani. Menkäämme sisään.
Kolmas kohtaus.
(Rosina, Bartholo.)
BARTHOLO (tulee takaisin sisään, kynttilä kädessään.) Ah, Rosina, kosk'ette vielä ole mennyt sisään huoneesenne…