ROSINA. Minä menen juuri.
BARTHOLO. Nyt kun on tämmöinen kauhea ilma, te ette voi levätä, ja minulla on sangen tärkeitä asioita teille sanottavana.
ROSINA. Mitä tahdotte minusta, herra? Eikö siinä ole kylliksi, että päivällä vaivaatte minua?
BARTHOLO. Rosina, kuulkaa minua.
ROSINA. Huomenna minä kuuntelen teitä.
BARTHOLO. Silmänräpäys vaan, minä pyydän.
ROSINA (syrjään). Jos hän tulisi!
BARTHOLO (näyttää hänelle hänen kirjeensä). Tunnetteko tätä kirjettä?
ROSINA (tuntee sen). Ah, suuri Jumala!
BARTHOLO. Aikomukseni, Rosina, ei ole nuhdella teitä: teidän iällänne saattaa hairahtua; mutta minä olen teidän ystävänne; kuulkaa minua.