ROSINA (ylimäärin loukattuna). Ah! mikä ilkeys!… Hän saapi siitä rangaistuksen. — Herra, te olette tahtonut naida minut?
BARTHOLO. Sinä tiedät tunteitteni tulen.
ROSINA. Jos se vielä palaa teissä, olen teidän omanne.
BARTHOLO. No hyvä! notarius tulee vielä tänä yönä.
ROSINA. Siinä ei ole kaikki. Oi Jumala! olenko tarpeeksi nöyryytetty!… Kuulkaa; ennen pitkää tuo katala rohkenee tulla sisään tästä ristikko-akkunasta, jonka avaimen he viekkaudella ovat vieneet teiltä.
BARTHOLO (avain-kimppuansa katsoen). Ah! nuot ilkiöt! Lapseni, minä en enää lähde sinun luotasi.
Kolmas kohtaus.
(Rosina, Bartholo.)
BARTHOLO (tulee takaisin sisään, kynttilä kädessä).
ROSINA (kauhulla). Ah! herra! mutta jos he ovat aseissa?